ZEN JA JUOKSUKUTIAINEN
Tässä kuvassa mietiskelen. Tulipa tehtyä aamun zen mietiskelyt. Katselin samalla kun pikkulinnut söivät leivänmuruja nurmikolla. Pieniä ovat ihmistenkin murheet. Mutta jos niitä nokkii liikaa kokoajan niin tulee täyteen.
Ota siis rennosti. Heittäydy nurmikolle selälleen. Hengitä syvään ja lähetä murheet pilvien päälle. Tuuli kuljettaa ne pois.
Käänny mahalleen siinä nurmikolla. Näet muurahaisten juoksevan polkuaan pitkin. Niillä on kiire. Ne jaksavat kantaa paljon. Heitä loput murheistasi niiden selkään. Muutahaiset vievät ne mennessään maan uumeniin.
Aurinko alkaa paistaa. Sulje silmät. On varmaan outo olo kun ei olekkaan murheita. Varo sillä siihen voi tottua.
Juuri kun olet nukahtamassa, läheisestä kannonkolosta putkahtaa erittäin salaperäinen Juoksukutiainen. Se on salaperäinen koska sillä on salainen perä. Se hiippailee liki ääneti luoksesi. Voit kuulla unenhorroksen läpi hiljaisen äänen kun se hiippailee.
Sitten se tulee jalkapohjiesi kohdalle. Kohottaa tuntosarvensa ja kutittaa. Sinua rupeaa naurattamaan. Äkkiä juoksukutiainen säntää juosten karkuun ja hihittää mennessään. Juoksee kutittamaan naapurin kissaa joka makoilee kuistilla.
Heräät venytellen ja rentoutuneena. Käännyt hymyillen selällesi katsellen tuulen kuljettamia pilviä. Ei murheita. Helppo hengittää.
Miksi poskellasi on vesipisara?
Alkaako sataa?
Ei. Se on onnen kyynel.
Miksi poskellasi on vesipisara?
Alkaako sataa?
Ei. Se on onnen kyynel.
- John Parta -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti