Hidasta hieman

Hidasta hieman.


Pika pikaa. Kaikki myydään nykyään sanalla pika. On pikaruokaa, pikapesua, kaikki pitää saada heti ja pikana.
Oravanpyörä vain kiihtyy. Kun kaikki saadaan pikaiseti ja nopeammin, niin mihin käytämme sen kaiken säästämämme ajan. Kenties johonkin josta voimme nauttia. Ei. Haalimme vain lisää kaikkea nopeaa zipzap pikajuttua.

Stressi kasvaa. Alkaa ahdistaa. Tulee mieleen pikaruokapaikan autojonossakin että voi kun olisi aikaa hengähtää. Ajatus menee kuitenkin pikana ohi kun saamme pikaruoka-annoksen syliimme. Ajetaan sitten pikatietä kotiin päin. Syömme ajaessamme sen pikaruuan ja olemme pikaisesti kotona. Samalla vilkaisemme onko kännykkään tullut pikaviestejä.

Olisiko nyt hidastamisen paikka. Töistä kotiin ajaessasi ota rento asenne, älä ohittele suotta vaan laita soimaan hyvää rentouttavaa musiikkia. Pääset ehkä kotiin kaksi minuuttia myöhemmin, mutta rentoutuneempana. Aja vaikkapa eri reittiä kuin yleensä.

Kotiin saavuttuasi, keitä kahvit. Istahda keittiönpöydän äärelle. Valmista ruoka aivan rauhassa. Perunan kuorinta ja salaatin tekokin sujuu keskittyneesti rennolla otteella kuin itsekseen. Anna kastikkeen muhia ajan kanssa.

Syödessäsi älä hosu. Ota perunanpala ja kastiketta haarukkaan. Pysähdy katsomaan sitä hetkiseksi. Huomioi sen väri. . Laita se ajatuksen kanssa suuhun. Maistele perunan rakennetta. Maistele kastikkeen makua. Älä mieti tulevia kiireitä. Älä vilkuile sähköposteja samalla. Maistele vain joka suupalaa. Ota hörppy maitoa. Tunne sen kylmyys. Tunne kuinka se valuu kurkusta alas ja virkistää. Haukkaa leipää. Tunne sen rakenne. Pureskele kunnolla. Niin vatsasikin voi paremmin.
Syödessäsi voit kiittää ja ajatella perunan kulkua lautasellesi. Voit kiittää aurinkoa, ja sadetta joka kasvatti perunan. Maanviljelijää joka nosti perunan ja toimitti sen kauppaan. Voit kiittää myös kauppiasta joka sen asetteli myyntiin pottulaariin.

Siinä syödessäsi tulee ehkä kesä mieleen. Ja mummola. Muistat miltä maistui mummon tekemä herkkukastike.
Tulee mummoa ikävä. Ruuan jälkeen tiskaa astiat.
Sitten ota kynä. Juuri niin kynä! Ja kirjota paperille kirje mummolle. Siis vanhanajan mukava kirje. Kerro mummolle kuinka on ikävä ja kuinka rakastat mummoasi. Mieti mummon ilmettä kun saa oikean, ajatuksella kirjoitetun kirjeen. Jos mummo ei ole enään keskuudessamme niin sytytä mummolle kynttilä ja kirjoita jollekkin muulle mukavalle ihmiselle se kirje.

Facebookiin ryntäämisen sijasta ota ja soita vanhalle lapsuuden ystävällesi Kakelle tai Kertulle. Jos et tunne Kakea etkä Kerttua niin soita jollekkin muulle kivalle kaverille ja ilahduta hänen päiväänsä.

Ota siis rennosti. Kaikkea ei tarvitse saada heti ja pikana. Jos jokainen hidastaisi menoaan ja välttäisi kamalaa kouhotusta, niin tämä maapallo olisi rauhallisempi paikka elää.
Sammuta siis valot. Sytytä pari kynttilää. Laita tee hautumaan. Hengähdä ja kirjoita kirje.
Kerro mummolle terkkuja.


- Susivuoren shamaani, John Parta -



.